로그인

욥기 30장 Finnish Bible (1776)

Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 욥기 (Job) · 31절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Finnish Bible (1776)King James Version
1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan; But now they that are younger than I have me in derision, whose fathers I would have disdained to have set with the dogs of my flock.
2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet; Yea, whereto might the strength of their hands profit me, in whom old age was perished?
3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet, For want and famine they were solitary; fleeing into the wilderness in former time desolate and waste.
4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa: Who cut up mallows by the bushes, and juniper roots for their meat.
5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta. They were driven forth from among men, (they cried after them as after a thief;)
6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa. To dwell in the clifts of the valleys, in caves of the earth, and in the rocks.
7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä, Among the bushes they brayed; under the nettles they were gathered together.
8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä. They were children of fools, yea, children of base men: they were viler than the earth.
9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. And now am I their song, yea, I am their byword.
10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni. They abhor me, they flee far from me, and spare not to spit in my face.
11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois. Because he hath loosed my cord, and afflicted me, they have also let loose the bridle before me.
12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua. Upon my right hand rise the youth; they push away my feet, and they raise up against me the ways of their destruction.
13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta. They mar my path, they set forward my calamity, they have no helper.
14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle. They came upon me as a wide breaking in of waters: in the desolation they rolled themselves upon me.
15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse. Terrors are turned upon me: they pursue my soul as the wind: and my welfare passeth away as a cloud.
16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet. And now my soul is poured out upon me; the days of affliction have taken hold upon me.
17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa. My bones are pierced in me in the night season: and my sinews take no rest.
18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä. By the great force of my disease is my garment changed: it bindeth me about as the collar of my coat.
19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan. He hath cast me into the mire, and I am become like dust and ashes.
20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole. I cry unto thee, and thou dost not hear me: I stand up, and thou regardest me not.
21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla. Thou art become cruel to me: with thy strong hand thou opposest thyself against me.
22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti. Thou liftest me up to the wind; thou causest me to ride upon it, and dissolvest my substance.
23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu. For I know that thou wilt bring me to death, and to the house appointed for all living.
24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa. Howbeit he will not stretch out his hand to the grave, though they cry in his destruction.
25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää. Did not I weep for him that was in trouble? was not my soul grieved for the poor?
26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli. When I looked for good, then evil came unto me: and when I waited for light, there came darkness.
27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt. My bowels boiled, and rested not: the days of affliction prevented me.
28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan. I went mourning without the sun: I stood up, and I cried in the congregation.
29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani. I am a brother to dragons, and a companion to owls.
30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet. My skin is black upon me, and my bones are burned with heat.
31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi. My harp also is turned to mourning, and my organ into the voice of them that weep.

Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL