로그인

누가복음 24장 Finnish Bible (1776)

Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 누가복음 (Luke) · 53절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Finnish Bible (1776)King James Version
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa, Now upon the first day of the week, very early in the morning, they came unto the sepulchre, bringing the spices which they had prepared, and certain others with them.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois, And they found the stone rolled away from the sepulchre.
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista. And they entered in, and found not the body of the Lord Jesus.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa. And it came to pass, as they were much perplexed thereabout, behold, two men stood by them in shining garments:
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte? And as they were afraid, and bowed down their faces to the earth, they said unto them, Why seek ye the living among the dead?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli, He is not here, but is risen: remember how he spake unto you when he was yet in Galilee,
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Saying, The Son of man must be delivered into the hands of sinful men, and be crucified, and the third day rise again.
8 Ja he muistivat hänen sanansa, And they remembered his words,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille. And returned from the sepulchre, and told all these things unto the eleven, and to all the rest.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti,ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat. It was Mary Magdalene, and Joanna, and Mary the mother of James, and other women that were with them, which told these things unto the apostles.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä. And their words seemed to them as idle tales, and they believed them not.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli. Then arose Peter, and ran unto the sepulchre; and stooping down, he beheld the linen clothes laid by themselves, and departed, wondering in himself at that which was come to pass.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä, And, behold, two of them went that same day to a village called Emmaus, which was from Jerusalem about threescore furlongs.
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli. And they talked together of all these things which had happened.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa. And it came to pass, that, while they communed together and reasoned, Jesus himself drew near, and went with them.
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet. But their eyes were holden that they should not know him.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset? And he said unto them, What manner of communications are these that ye have one to another, as ye walk, and are sad?
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui? And the one of them, whose name was Cleopas, answering said unto him, Art thou only a stranger in Jerusalem, and hast not known the things which are come to pass there in these days?
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä. And he said unto them, What things? And they said unto him, Concerning Jesus of Nazareth, which was a prophet mighty in deed and word before God and all the people:
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen. And how the chief priests and our rulers delivered him to be condemned to death, and have crucified him.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat. But we trusted that it had been he which should have redeemed Israel: and beside all this, to day is the third day since these things were done.
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle, Yea, and certain women also of our company made us astonished, which were early at the sepulchre;
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän. And when they found not his body, they came, saying, that they had also seen a vision of angels, which said that he was alive.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet. And certain of them which were with us went to the sepulchre, and found it even so as the women had said: but him they saw not.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat! Then he said unto them, O fools, and slow of heart to believe all that the prophets have spoken:
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle? Ought not Christ to have suffered these things, and to enter into his glory?
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat. And beginning at Moses and all the prophets, he expounded unto them in all the scriptures the things concerning himself.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään. And they drew nigh unto the village, whither they went: and he made as though he would have gone further.
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa. But they constrained him, saying, Abide with us: for it is toward evening, and the day is far spent. And he went in to tarry with them.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille. And it came to pass, as he sat at meat with them, he took bread, and blessed it, and brake, and gave to them.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä. And their eyes were opened, and they knew him; and he vanished out of their sight.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset? And they said one to another, Did not our heart burn within us, while he talked with us by the way, and while he opened to us the scriptures?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat, And they rose up the same hour, and returned to Jerusalem, and found the eleven gathered together, and them that were with them,
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille. Saying, The Lord is risen indeed, and hath appeared to Simon.
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa. And they told what things were done in the way, and how he was known of them in breaking of bread.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille! And as they thus spake, Jesus himself stood in the midst of them, and saith unto them, Peace be unto you.
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen. But they were terrified and affrighted, and supposed that they had seen a spirit.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne? And he said unto them, Why are ye troubled? and why do thoughts arise in your hearts?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan. Behold my hands and my feet, that it is I myself: handle me, and see; for a spirit hath not flesh and bones, as ye see me have.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa. And when he had thus spoken, he shewed them his hands and his feet.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää? And while they yet believed not for joy, and wondered, he said unto them, Have ye here any meat?
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa. And they gave him a piece of a broiled fish, and of an honeycomb.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä. And he took it, and did eat before them.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta. And he said unto them, These are the words which I spake unto you, while I was yet with you, that all things must be fulfilled, which were written in the law of Moses, and in the prophets, and in the psalms, concerning me.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään, Then opened he their understanding, that they might understand the scriptures,
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä, And said unto them, Thus it is written, and thus it behoved Christ to suffer, and to rise from the dead the third day:
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. And that repentance and remission of sins should be preached in his name among all nations, beginning at Jerusalem.
48 Mutta te olette näiden todistajat. And ye are witnesses of these things.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta. And, behold, I send the promise of my Father upon you: but tarry ye in the city of Jerusalem, until ye be endued with power from on high.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä. And he led them out as far as to Bethany, and he lifted up his hands, and blessed them.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen. And it came to pass, while he blessed them, he was parted from them, and carried up into heaven.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla, And they worshipped him, and returned to Jerusalem with great joy:
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen! And were continually in the temple, praising and blessing God. Amen.

Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL