로그인

욥기 14장 Pyha Raamattu (1933 1938)

Pyha Raamattu (1933 1938) · 핀란드어 · 욥기 (Job) · 22절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Pyha Raamattu (1933 1938)King James Version
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, Man that is born of a woman is of few days, and full of trouble.
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. He cometh forth like a flower, and is cut down: he fleeth also as a shadow, and continueth not.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! And dost thou open thine eyes upon such an one, and bringest me into judgment with thee?
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. Who can bring a clean thing out of an unclean? not one.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse. Seeing his days are determined, the number of his months are with thee, thou hast appointed his bounds that he cannot pass;
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään. Turn from him, that he may rest, till he shall accomplish, as an hireling, his day.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. For there is hope of a tree, if it be cut down, that it will sprout again, and that the tender branch thereof will not cease.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, Though the root thereof wax old in the earth, and the stock thereof die in the ground;
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. Yet through the scent of water it will bud, and bring forth boughs like a plant.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? But man dieth, and wasteth away: yea, man giveth up the ghost, and where is he?
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; As the waters fail from the sea, and the flood decayeth and drieth up:
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. So man lieth down, and riseth not: till the heavens be no more, they shall not awake, nor be raised out of their sleep.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! O that thou wouldest hide me in the grave, that thou wouldest keep me secret, until thy wrath be past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me!
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. If a man die, shall he live again? all the days of my appointed time will I wait, till my change come.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. Thou shalt call, and I will answer thee: thou wilt have a desire to the work of thine hands.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni; For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin?
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. My transgression is sealed up in a bag, and thou sewest up mine iniquity.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa, And surely the mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of his place.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon. The waters wear the stones: thou washest away the things which grow out of the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään. Thou prevailest for ever against him, and he passeth: thou changest his countenance, and sendest him away.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa. His sons come to honour, and he knoweth it not; and they are brought low, but he perceiveth it not of them.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen." But his flesh upon him shall have pain, and his soul within him shall mourn.

Pyha Raamattu (1933 1938) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL