로그인

시편 78편 Pyha Raamattu (1933 1938)

Pyha Raamattu (1933 1938) · 핀란드어 · 시편 (Psalms) · 72절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Pyha Raamattu (1933 1938)King James Version
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. Give ear, O my people, to my law: incline your ears to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. I will open my mouth in a parable: I will utter dark sayings of old:
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, Which we have heard and known, and our fathers have told us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. We will not hide them from their children, shewing to the generation to come the praises of the Lord, and his strength, and his wonderful works that he hath done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. That the generation to come might know them, even the children which should be born; who should arise and declare them to their children:
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not stedfast with God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. The children of Ephraim, being armed, and carrying bows, turned back in the day of battle.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. And forgat his works, and his wonders that he had shewed them.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. Marvellous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. In the daytime also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. He clave the rocks in the wilderness, and gave them drink as out of the great depths.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. And they sinned yet more against him by provoking the most High in the wilderness.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? Yea, they spake against God; they said, Can God furnish a table in the wilderness?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" Behold, he smote the rock, that the waters gushed out, and the streams overflowed; can he give bread also? can he provide flesh for his people?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, Therefore the Lord heard this, and was wroth: so a fire was kindled against Jacob, and anger also came up against Israel;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. Because they believed not in God, and trusted not in his salvation:
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; Though he had commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. And had rained down manna upon them to eat, and had given them of the corn of heaven.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. Man did eat angels’ food: he sent them meat to the full.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; He caused an east wind to blow in the heaven: and by his power he brought in the south wind.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; He rained flesh also upon them as dust, and feathered fowls like as the sand of the sea:
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. And he let it fall in the midst of their camp, round about their habitations.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. So they did eat, and were well filled: for he gave them their own desire;
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, They were not estranged from their lust. But while their meat was yet in their mouths,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. The wrath of God came upon them, and slew the fattest of them, and smote down the chosen men of Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. For all this they sinned still, and believed not for his wondrous works.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. Therefore their days did he consume in vanity, and their years in trouble.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. When he slew them, then they sought him: and they returned and enquired early after God.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. And they remembered that God was their rock, and the high God their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; Nevertheless they did flatter him with their mouth, and they lied unto him with their tongues.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. For their heart was not right with him, neither were they stedfast in his covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. But he, being full of compassion, forgave their iniquity, and destroyed them not: yea, many a time turned he his anger away, and did not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. For he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! How oft did they provoke him in the wilderness, and grieve him in the desert!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. Yea, they turned back and tempted God, and limited the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, They remembered not his hand, nor the day when he delivered them from the enemy.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan:
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; And had turned their rivers into blood; and their floods, that they could not drink.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; He sent divers sorts of flies among them, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; He gave also their increase unto the caterpiller, and their labour unto the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; He destroyed their vines with hail, and their sycomore trees with frost.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. He gave up their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, by sending evil angels among them.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. He made a way to his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. And smote all the firstborn in Egypt; the chief of their strength in the tabernacles of Ham:
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. But made his own people to go forth like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. And he led them on safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. And he brought them to the border of his sanctuary, even to this mountain, which his right hand had purchased.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. He cast out the heathen also before them, and divided them an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies:
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. But turned back, and dealt unfaithfully like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. When God heard this, he was wroth, and greatly abhorred Israel:
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. And delivered his strength into captivity, and his glory into the enemy’s hand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. He gave his people over also unto the sword; and was wroth with his inheritance.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. The fire consumed their young men; and their maidens were not given to marriage.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. Then the Lord awaked as one out of sleep, and like a mighty man that shouteth by reason of wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. And he smote his enemies in the hinder parts: he put them to a perpetual reproach.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, Moreover he refused the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim:
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. And he built his sanctuary like high palaces, like the earth which he hath established for ever.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. He chose David also his servant, and took him from the sheepfolds:
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. From following the ewes great with young he brought him to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä. So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.

Pyha Raamattu (1933 1938) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL