로그인

욥기 3장 Finnish Bible (1776)

Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 욥기 (Job) · 26절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Finnish Bible (1776)King James Version
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä. After this opened Job his mouth, and cursed his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi: And Job spake, and said,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt. Let the day perish wherein I was born, and the night in which it was said, There is a man child conceived.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä. Let that day be darkness; let not God regard it from above, neither let the light shine upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi. Let darkness and the shadow of death stain it; let a cloud dwell upon it; let the blackness of the day terrify it.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun. As for that night, let darkness seize upon it; let it not be joined unto the days of the year, let it not come into the number of the months.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen. Lo, let that night be solitary, let no joyful voice come therein.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania. Let them curse it that curse the day, who are ready to raise up their mourning.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä, Let the stars of the twilight thereof be dark; let it look for light, but have none; neither let it see the dawning of the day:
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä. Because it shut not up the doors of my mother’s womb, nor hid sorrow from mine eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani? Why died I not from the womb? why did I not give up the ghost when I came out of the belly?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt? Why did the knees prevent me? or why the breasts that I should suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo. For now should I have lain still and been quiet, I should have slept: then had I been at rest,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on; With kings and counsellors of the earth, which built desolate places for themselves;
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa; Or with princes that had gold, who filled their houses with silver:
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet. Or as an hidden untimely birth I had not been; as infants which never saw light.
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat; There the wicked cease from troubling; and there the weary be at rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä; There the prisoners rest together; they hear not the voice of the oppressor.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä: The small and great are there; and the servant is free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille? Wherefore is light given to him that is in misery, and life unto the bitter in soul;
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa? Which long for death, but it cometh not; and dig for it more than for hid treasures;
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan? Which rejoice exceedingly, and are glad, when they can find the grave?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty? Why is light given to a man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi, For my sighing cometh before I eat, and my roarings are poured out like the waters.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle. For the thing which I greatly feared is come upon me, and that which I was afraid of is come unto me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee. I was not in safety, neither had I rest, neither was I quiet; yet trouble came.

Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL