욥기 14장 Finnish Bible (1776)
Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 욥기 (Job) · 22절 · 대역: King James Version
| 절 | Finnish Bible (1776) | King James Version |
|---|---|---|
| 1 | Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta, | Man that is born of a woman is of few days, and full of trouble. |
| 2 | Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy. | He cometh forth like a flower, and is cut down: he fleeth also as a shadow, and continueth not. |
| 3 | Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen. | And dost thou open thine eyes upon such an one, and bringest me into judgment with thee? |
| 4 | Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole? | Who can bring a clean thing out of an unclean? not one. |
| 5 | Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse. | Seeing his days are determined, the number of his months are with thee, thou hast appointed his bounds that he cannot pass; |
| 6 | Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen. | Turn from him, that he may rest, till he shall accomplish, as an hireling, his day. |
| 7 | Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen: | For there is hope of a tree, if it be cut down, that it will sprout again, and that the tender branch thereof will not cease. |
| 8 | Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa, | Though the root thereof wax old in the earth, and the stock thereof die in the ground; |
| 9 | Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis. | Yet through the scent of water it will bud, and bring forth boughs like a plant. |
| 10 | Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on? | But man dieth, and wasteth away: yea, man giveth up the ghost, and where is he? |
| 11 | Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu, | As the waters fail from the sea, and the flood decayeth and drieth up: |
| 12 | Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa. | So man lieth down, and riseth not: till the heavens be no more, they shall not awake, nor be raised out of their sleep. |
| 13 | O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. | O that thou wouldest hide me in the grave, that thou wouldest keep me secret, until thy wrath be past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me! |
| 14 | Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee, | If a man die, shall he live again? all the days of my appointed time will I wait, till my change come. |
| 15 | Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas; | Thou shalt call, and I will answer thee: thou wilt have a desire to the work of thine hands. |
| 16 | Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni? | For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin? |
| 17 | Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni. | My transgression is sealed up in a bag, and thou sewest up mine iniquity. |
| 18 | Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa, | And surely the mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of his place. |
| 19 | Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat. | The waters wear the stones: thou washest away the things which grow out of the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man. |
| 20 | Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä. | Thou prevailest for ever against him, and he passeth: thou changest his countenance, and sendest him away. |
| 21 | Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä. | His sons come to honour, and he knoweth it not; and they are brought low, but he perceiveth it not of them. |
| 22 | Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä. | But his flesh upon him shall have pain, and his soul within him shall mourn. |
Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL