욥기 10장 Finnish Bible (1776)
Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 욥기 (Job) · 22절 · 대역: King James Version
| 절 | Finnish Bible (1776) | King James Version |
|---|---|---|
| 1 | Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. | My soul is weary of my life; I will leave my complaint upon myself; I will speak in the bitterness of my soul. |
| 2 | Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani. | I will say unto God, Do not condemn me; shew me wherefore thou contendest with me. |
| 3 | Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla? | Is it good unto thee that thou shouldest oppress, that thou shouldest despise the work of thine hands, and shine upon the counsel of the wicked? |
| 4 | Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo? | Hast thou eyes of flesh? or seest thou as man seeth? |
| 5 | Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet? | Are thy days as the days of man? are thy years as man’s days, |
| 6 | Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani, | That thou enquirest after mine iniquity, and searchest after my sin? |
| 7 | Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa. | Thou knowest that I am not wicked; and there is none that can deliver out of thine hand. |
| 8 | Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? | Thine hands have made me and fashioned me together round about; yet thou dost destroy me. |
| 9 | Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. | Remember, I beseech thee, that thou hast made me as the clay; and wilt thou bring me into dust again? |
| 10 | Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa? | Hast thou not poured me out as milk, and curdled me like cheese? |
| 11 | Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt. | Thou hast clothed me with skin and flesh, and hast fenced me with bones and sinews. |
| 12 | Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee. | Thou hast granted me life and favour, and thy visitation hath preserved my spirit. |
| 13 | Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat, | And these things hast thou hid in thine heart: I know that this is with thee. |
| 14 | Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata. | If I sin, then thou markest me, and thou wilt not acquit me from mine iniquity. |
| 15 | Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni. | If I be wicked, woe unto me; and if I be righteous, yet will I not lift up my head. I am full of confusion; therefore see thou mine affliction; |
| 16 | Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet. | For it increaseth. Thou huntest me as a fierce lion: and again thou shewest thyself marvellous upon me. |
| 17 | Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota. | Thou renewest thy witnesses against me, and increasest thine indignation upon me; changes and war are against me. |
| 18 | Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! | Wherefore then hast thou brought me forth out of the womb? Oh that I had given up the ghost, and no eye had seen me! |
| 19 | Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan. | I should have been as though I had not been; I should have been carried from the womb to the grave. |
| 20 | Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, | Are not my days few? cease then, and let me alone, that I may take comfort a little, |
| 21 | Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle, | Before I go whence I shall not return, even to the land of darkness and the shadow of death; |
| 22 | Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys. | A land of darkness, as darkness itself; and of the shadow of death, without any order, and where the light is as darkness. |
Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL