로그인

예레미야애가 3장 Finnish Bible (1776)

Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 예레미야애가 (Lamentations) · 66절 · 대역: King James Version

🖍 이 판을 읽기 도구로 읽기 📖 무료성경
절Finnish Bible (1776)King James Version
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta. I am the man that hath seen affliction by the rod of his wrath.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen. He hath led me, and brought me into darkness, but not into light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani. Surely against me is he turned; he turneth his hand against me all the day.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut. My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri. He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet. He hath set me in dark places, as they that be dead of old.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut. He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani. Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut. He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa. He was unto me as a bear lying in wait, and as a lion in secret places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt. He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi. He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet. He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä. I was a derision to all my people; and their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut. He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa. He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa. And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut. And I said, My strength and my hope is perished from the Lord:
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen. Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee. My soul hath them still in remembrance, and is humbled in me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon. This I recall to my mind, therefore have I hope.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut. It is of the Lord’s mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri. They are new every morning: great is thy faithfulness.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa. The Lord is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät. The Lord is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa. It is good that a man should both hope and quietly wait for the salvation of the Lord.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa; It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee, He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne it upon him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa, He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii. He giveth his cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti. For the Lord will not cast off for ever:
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa. But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata, For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea, To crush under his feet all the prisoners of the earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois, To turn aside the right of a man before the face of the most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään. To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä? Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta? Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan. Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö. Let us search and try our ways, and turn again to the Lord.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö. Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään. We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut. Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse. Thou hast covered thyself with a cloud, that our prayer should not pass through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt. Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the people.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan. All our enemies have opened their mouths against us.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella. Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden. Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu, Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee. Till the Lord look down, and behold from heaven.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden. Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä. Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni. They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen. Waters flowed over mine head; then I said, I am cut off.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta; I called upon thy name, O Lord, out of the low dungeon.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani. Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää. Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni. O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni. O Lord, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta. Thou hast seen all their vengeance and all their imaginations against me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan, Thou hast heard their reproach, O Lord, and all their imaginations against me;
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää. The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat. Behold their sitting down, and their rising up; I am their musick.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen. Render unto them a recompence, O Lord, according to the work of their hands.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta. Give them sorrow of heart, thy curse unto them.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta. Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the Lord.

Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL