시편 78편 Finnish Bible (1776)

Finnish Bible (1776) · 핀란드어 · 시편 (Psalms) · 72절 · 대역: King James Version

언어 판 책 장 대역 (나란히) 바로 가기

절	Finnish Bible (1776)	King James Version
1	Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.	Give ear, O my people, to my law: incline your ears to the words of my mouth.
2	Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,	I will open my mouth in a parable: I will utter dark sayings of old:
3	Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,	Which we have heard and known, and our fathers have told us.
4	Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.	We will not hide them from their children, shewing to the generation to come the praises of the Lord, and his strength, and his wonderful works that he hath done.
5	Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,	For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
6	Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;	That the generation to come might know them, even the children which should be born; who should arise and declare them to their children:
7	Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,	That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
8	Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;	And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not stedfast with God.
9	Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.	The children of Ephraim, being armed, and carrying bows, turned back in the day of battle.
10	Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.	They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
11	Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.	And forgat his works, and his wonders that he had shewed them.
12	Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.	Marvellous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
13	Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.	He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.
14	Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.	In the daytime also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
15	Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.	He clave the rocks in the wilderness, and gave them drink as out of the great depths.
16	Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.	He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
17	Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.	And they sinned yet more against him by provoking the most High in the wilderness.
18	He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.	And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.
19	He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?	Yea, they spake against God; they said, Can God furnish a table in the wilderness?
20	Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?	Behold, he smote the rock, that the waters gushed out, and the streams overflowed; can he give bread also? can he provide flesh for his people?
21	Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,	Therefore the Lord heard this, and was wroth: so a fire was kindled against Jacob, and anger also came up against Israel;
22	Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.	Because they believed not in God, and trusted not in his salvation:
23	Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,	Though he had commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
24	Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.	And had rained down manna upon them to eat, and had given them of the corn of heaven.
25	He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.	Man did eat angels’ food: he sent them meat to the full.
26	Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,	He caused an east wind to blow in the heaven: and by his power he brought in the south wind.
27	Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,	He rained flesh also upon them as dust, and feathered fowls like as the sand of the sea:
28	Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.	And he let it fall in the midst of their camp, round about their habitations.
29	Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,	So they did eat, and were well filled: for he gave them their own desire;
30	Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,	They were not estranged from their lust. But while their meat was yet in their mouths,
31	Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.	The wrath of God came upon them, and slew the fattest of them, and smote down the chosen men of Israel.
32	Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.	For all this they sinned still, and believed not for his wondrous works.
33	Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.	Therefore their days did he consume in vanity, and their years in trouble.
34	Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,	When he slew them, then they sought him: and they returned and enquired early after God.
35	Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.	And they remembered that God was their rock, and the high God their redeemer.
36	Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.	Nevertheless they did flatter him with their mouth, and they lied unto him with their tongues.
37	Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.	For their heart was not right with him, neither were they stedfast in his covenant.
38	Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.	But he, being full of compassion, forgave their iniquity, and destroyed them not: yea, many a time turned he his anger away, and did not stir up all his wrath.
39	Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.	For he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
40	Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?	How oft did they provoke him in the wilderness, and grieve him in the desert!
41	Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.	Yea, they turned back and tempted God, and limited the Holy One of Israel.
42	Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:	They remembered not his hand, nor the day when he delivered them from the enemy.
43	Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,	How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan:
44	Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:	And had turned their rivers into blood; and their floods, that they could not drink.
45	Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;	He sent divers sorts of flies among them, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
46	Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;	He gave also their increase unto the caterpiller, and their labour unto the locust.
47	Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;	He destroyed their vines with hail, and their sycomore trees with frost.
48	Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;	He gave up their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
49	Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;	He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, by sending evil angels among them.
50	Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;	He made a way to his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
51	Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,	And smote all the firstborn in Egypt; the chief of their strength in the tabernacles of Ham:
52	Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,	But made his own people to go forth like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
53	Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.	And he led them on safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
54	Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.	And he brought them to the border of his sanctuary, even to this mountain, which his right hand had purchased.
55	Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.	He cast out the heathen also before them, and divided them an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
56	Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.	Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies:
57	Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.	But turned back, and dealt unfaithfully like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
58	Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.	For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
59	Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,	When God heard this, he was wroth, and greatly abhorred Israel:
60	Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,	So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;
61	Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.	And delivered his strength into captivity, and his glory into the enemy’s hand.
62	Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.	He gave his people over also unto the sword; and was wroth with his inheritance.
63	Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.	The fire consumed their young men; and their maidens were not given to marriage.
64	Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,	Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
65	Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,	Then the Lord awaked as one out of sleep, and like a mighty man that shouteth by reason of wine.
66	Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,	And he smote his enemies in the hinder parts: he put them to a perpetual reproach.
67	Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.	Moreover he refused the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim:
68	Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,	But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
69	Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,	And he built his sanctuary like high palaces, like the earth which he hath established for ever.
70	Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.	He chose David also his servant, and took him from the sheepfolds:
71	Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.	From following the ewes great with young he brought him to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
72	Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.	So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.

Finnish Bible (1776) — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: 공개 도메인 (Public Domain) · 출처 ↗
King James Version — getbible.net(CrossWire SWORD 모듈)에서 가져옴 · 라이선스: GPL